Eurooppalaiset arvot? Keskiössä demokratia ja ihmisoikeudet

Helena Ranta Forumin talviseminaarissa 19.1.2026 keskusteltiin eurooppalaisista arvoista geopoliittisen myllerryksen keskellä. Osallistuminen oli runsasta sekä paikan päällä Eurooppa-salissa että linjoilla. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa Youtube-kanavaltamme. Talviseminaarin moderoi toimittaja Katri Merikallio.

Sääntöpohjaisen järjestelmän juuret – haastateltavana Halonen ja Ranta

Talviseminaari alkoi presidentti Tarja Halosen ja professori Helena Rannan haastattelulla, keskustelun aiheena kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän historialliset taustat. Molemmat korostivat sitä, että toisen maailmansodan jälkeen rakennettuun järjestelmään sisältyi ajatus mahdollisuudesta ratkaista konfliktit ja kriisit ilman sotaa, yhteisesti tunnustettujen instituutioiden avulla.

Tuolloin demokratiaa ja ihmisoikeuksia pyrittiin myös juurruttamaan yhteiskunnan eri osa-alueilla esimerkiksi järjestöjen kautta, yritysmaailmassa ja yliopistoissa. Onnistuminen tässä työssä oli vaihtelevaa. Toisaalta kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä heijasteli myös vanhakantaisen maailman ja kylmän sodan blokkijaon mukaisia ihanteita, jossa maailma jaettiin suurvaltojen mukaisiin etupiireihin. Tätä näkyy edelleen esimerkiksi YK:n turvaneuvoston kokoonpanossa.

Tämän järjestelmän todettiin olevan pohjimmiltaan rauhaa rakentava, vaikkakin epätäydellinen. Nyt, kun sitä haastetaan monelta suunnalta, tulisi Euroopan ryhdistäytyä. Halosen mukaan ”eurooppalaisten on pakko kasvaa aikuiseksi” ja ottaa vastuu omista instituutioistaan ja arvoistaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiiviimpää yhteistyötä niin EU-tasolla kuin myös alueellisesti, esimerkiksi Pohjoismaiden välillä.

Keskustelussa todettiin myös, että todennäköisesti uusien kumppanuuksien solmiminen globaalisti tulee tarpeeseen. Tässä tulisi priorisoida tahoja, joilla on mahdollisimman samankaltainen arvopohja. Ranta korostikin, että demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaisilla arvoilla on edelleen paljon kannattajia globaalisti. Tarve lähteä pakoon autoritäärisiä hallintoja ja vähemmistöjen sortoa näkyy myös siirtolaisuutena Euroopan maihin.

Demokratian ja arvojen kipukohdat – paneelikeskustelu

Seminaarin toisessa osassa keskustelivat Helsingin yliopiston tutkija Johanna Vuorelma, Demo Finlandin toiminnanjohtaja Anu Juvonen, Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-verkoston jäsen Abdel Bettahar sekä eläkkeellä oleva entinen Suomen ihmisoikeussuurlähettiläs Rauno Merisaari.

Paneelissa pureuduttiin syvemmin eurooppalaisen demokratiakehityksen kipukohtiin ja mahdollisuuksiin nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Erityisesti pohdittiin sitä, miten niin sanottuihin eurooppalaisiin arvoihin tulisi suhtautua nyt, kun kuilu juhlapuheiden ja käytännön politiikan välillä tuntuu laajenevan: EU haluaa usein korostaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa, mutta toisaalta se on valmis ulkoistamaan turvapaikanhakuprosessit oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kannalta epäilyttäviin kolmansiin maihin, tekemään myönnytyksiä yhä autoritäärisemmän Turkin kanssa sekä jatkamaan asekauppoja sota- ja ihmisoikeusrikoksia toteuttavien hallintojen kanssa.

Vuorelma esimerkiksi kysyi, onko uskottavaa, että EU ylläpitää tällaista demokratian ja ihmisoikeuksien semanttista kehystä samalla kun autoritääriset voimat jylläävät yhä voimakkaammin jäsenmaissa ja kun juhlapuheissa korostettu arvopohjaisuus ei näy käytännön politiikan tasolla. Juvonen toi puolestaan esiin, että viimeistään nyt Euroopan tulisi ottaa tosissaan uhka omien yhteiskuntien avoimuutta ja demokratiaa kohtaan, kun kuitenkin pidempään on ollut tiedossa, että esimerkiksi Trump ja MAGA-liike rakentavat aktiivisesti kumppanuuksia eurooppalaisten äärioikeistolaisten ryhmittymien kanssa, puhumattakaan Venäjän valtion puuttumisesta Euroopan maiden vaaleihin.

Euroopassa tulisi ottaa vakavasti niin sanotun demokratiakilven rakentaminen ja sen keskeisten instituutioiden turvaaminen. Tässä kehityksessä erityisen tärkeää on myös suoja naisten ja vähemmistöjen oikeuksille. Merisaari totesi, että vaikka sotilaallinen tiedonvaihto ja yhteistyö Euroopan maiden kesken jännitteisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on tärkeää, on syytä suhtautua kriittisesti turvallistamiseen, eli siihen, että yhteiskunnan avoimuutta ja demokraattisuutta pyritään rajoittamaa vedoten turvallisuusuhkaan.

Tässä hetkessä eurooppalaisten arvojen puolustaminen tarkoittaa vähintäänkin sitä, että pidämme tiukasti kiinni demokratian, ihmisoikeuksien ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän velvoitteiden toteutumisesta omissa eurooppalaisissa yhteiskunnissamme. On tärkeää, että nämä arvot säilyvät uskottavina myös nuorten sukupolvien silmissä, jotta he eivät menetä luottamustaan tulevaisuuteen. Kuten Bettahar omassa puheenvuorossaan sanoi, demokratiaa eletään todeksi tai epätodeksi joka päivä.

Yleisökysymyksiä ja palautetta

Ennen tilaisuuden päätöstä oli varattu aikaa yleisökysymyksille, ja päivän aiheet herättivätkin runsaasti ajatuksia. Jälkeenpäin kerätyn palautteen perusteella talviseminaarin keskusteluja pidettiin monipuolisina ja rohkeina sekä ajankohtaisuudessaan tarpeellisina. Vaikeita aiheita ei vältelty, mutta tunnelma säilyi rakentavana ja rauhallisena. Kuulijat arvostivat myös sitä, että puheenvuoroissa käsiteltiin historiallisia taustoja tämän päivän kysymyksille, joihin talviseminaari antoi uusia näkökulmia.

Helena Ranta Forumin työryhmä kiittää vielä kerran lämpimästi kaikkia puhujia, tilaisuuden juontajaa sekä yleisöä. Julkaisemme lopuksi seuraavan, meille kirjallisena toimitetun yleisökommentin:

”Kiitos hyvästä paneelista ja kiinnostavista puheenvuoroista! Olen Suomen Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkoston ohjausryhmän sihteeri Alma Mlivic.

Tässä on käyty keskustelua keskeisestä ongelmasta, jossa yhteinen arvopohja, joka on liberaali ja niin sanotusti eurooppalainen, haastetaan ulkoa, erityisesti Venäjän ja Yhdysvaltojen toimesta. Ja tällaisessa ympäristössä meidän on vaikea navigoida. Mutta voiko osa tätä vaikeutta tulla meidän lähtöoletuksistamme?

Kuka meillä pitkälti määrittää niin sanotut ”eurooppalaiset arvot?” Onko se esimerkiksi historia, tutkijat tai Euroopan unioni? Eurooppalainen arvoperinne ei ole ollut aina demokratiassa, tutkijoita ei kuulla päivittäisessä keskustelussa ja Euroopan komissiota syytetään usein epädemokraattisuudesta. Myöskin sukupolviero nuorten sekä asiantuntijoiden ja poliitikkojen välillä luo jaollisuutta. Kansalaisten kesken taas esimerkiksi kulttuuri, sukupuoli ja luokkatausta muovaavat osaltaan heidän arvopohjiaan, eivätkä läheskään kaikki edes koe itseään lähtökohtaisesti eurooppalaisiksi.

Kysyisinkin siis: voiko osa ongelmaamme olla eräänlainen jakamamme illuusio yhteisistä eurooppalaisista arvoista, joita on todellisuudessa vaikea puolustaa, kun tämä arvopohja ei olekaan ollut jaettu, eivätkä näin sen puolustajat myöskään aina löydä toisiaan?

Ja jos asia on näin, näettekö, että tälle voitaisiin tehdä jotain – joko ilmiön sisällä tai hakeutumalla siitä ulos? Eli tulisiko pitäytyä yhteisten arvojen jatkumoon tukeutumiseen, ehkä jopa siihen juuttumiseen, vai toimia sen illusorisuus tiedostaen?”